Viimeisiä viedään!

Edellisestä blogikirjoituksesta onkin ehtinyt vierähtää aikaa. Olemme olleet melko kiireisiä paikallisten tyyliin viimeiset pari viikkoa.

Lasten kirurginen osasto osoittautui loppujen lopuksi meidän lemppari osastoksi ja viihdyimme siellä hyvin työn parissa. Osastolla oli siis leikkaukseen meneviä ja sieltä tulleita pikku potilaita. Osastolla oli myös pieni huone, jossa oli pienen pieni operaatiopöytä, jossa suoritettiin kiireisien potilaiden leikkaukset. Viimeisenä päivänä saimme toimia jälleen mannekiineina kameran edessä, kun kaikki halusivat innolla ottaa meistä viimeiset kuvat. Hotellille päästyä oli kyllä voittajafiilis! Kolme kuukautta vietnamilaisessa sairaalassa työskentelyä takana kunnialla, huh.

Kävimme kuitenkin tutustumassa tällä viikolla vielä perinteisellä sairaalalla, joka oli todella mielenkiintoista. Sairaala oli siisti, rauhallinen ja tilava. Ei ollut ylipaikoitusta, ei tupakan hajua, ei roskia joka puolella eikä kymmeniä hoitajia juoksemassa edestakaisin holtittomasti. Täällä oli jopa patjat potilassängyillä ja näimmepä ensimmäista kertaa yhden sähkötoimisen sängynkin! Hoitotoimenpiteinä perinteisellä sairaalalla näkyi paljon akupunktiota. Kymmenet potilaat makoilivat tai istuskelivat piikit sojossa kehossaan. Lisäksi täällä käytetään iv laserhoitoa sekä sähköshokkihoitoa verenkiertohäiriö potilaille, hierontaa pääkivuista kärsiville, venytyshoitoa selkärangan ongelmista kärsiville, magneettihoitoa mm. selkäkipuihin ja ultraäänihoitoa kipuihin. Lääkkeinä sairaalalla käytetään yrttejä, joita oli yksi huone täynnä. Seuraavassa huoneessa oli yleisien sairauksien yrttien keitoshuone ja sen vieressä huone, josssa valmistettiin yrttikeitoksia yksittäisille potilaille. Jokaiselle potilaalle valmistettiin henkilökohtainen yrttijuoma, joka laitettiin termospulloon, jonka potilas sai viedä sitten kotiin ja hörppiä parantavaa juomaa sielläkin. Meillekin tarjottiin maistiaisia, mutta jäi juomat juomatta, kun muutenkin haju oli todella voimakas paikan päällä. Jotain yrttiä maistettiin, joka oli ihan luumun tai taatelin näköistä, mutta ei sitten selvinnyt mitä se loppujen lopuksi oli. Lääkkeinä käytettiin myös vitamiineja, joita pistettiin im:nä.

Suomikin täytti taas vuosia viime viikolla ja mehän juhlittiin itsenäistä Suomea täältä käsin oikeinkin isänmaallisesti. Kuunneltiin päivän aloitukseksi Maamme-laulu ja siitä jatkoimme suomalaisella iskelmällä koko päivän. Saimme todeta, että kyllä suomalainen iskelmä vain onkin hyvää musiikkia, hahah. Elokuvana katsoimme tietenkin supisuomalaisen Don't push the riverin, kun kukaan ei ollut pakottamassa katsomaan Tuntematonta sotilasta! :D Lisäksi teimme siniristilippu -jäätelökakun, muistiksi kylmyydestä, joka saadaan kohdata kolmen päivän päästä. Kuinkahan meidän käy, kun tämä +20 astettakin tuntuu jo hyytävän kylmältä.

Sunnuntaina kävimme viimeistä kertaa Cua Lo rannalla keräämässä simpukoita ja keräämässä voimaa merestä kotiin vietäväksi. Ei sitä oikein mahda vieläkään uskoa, että aika täällä on todella tulossa loppuun. Kävimme syömässä hienon neljän tähden hotellin ravintolassa ja totesimme kaikki yhteen ääneen rottien juoksennellessa pöydillä, että miten voikaan odottaa niin paljon sellaisia yksinkertaisia asioita palatessaan Suomeen, kuin ravintoloiden oikea hygieenisyys. Ei tarvitse koko ajan väistellä torakoita tai katsella rottien kilpajuoksua pöytien alla ja päällä. Paljon on nyt tullut listattua asioita, joita on oppinut arvostamaan erilailla ja joita odottaa enemmän kuin koskaan. Täytyy joskus lähteä niin kauas, että näkee lähelle ja osaa oppia arvostamaan itsestäänselviä asioita, jotka oikeasti ovat todella suuria loppujen lopuksi, kuten raikas ja puhdas hanavesi, puhtaus, luonto, kaunis ja turvallinen asuin- ja työympäristö, mahdollisuus tehdä monipuolista ruokaa, liikenteen turvallisuus ja järjestelmällisyys, suvaitsevaisuus sekä tunneskaalat.

Keskiviikkona oli meidän todistusten jako -tilaisuus. Paikalla olivat meitä ohjanneet lääkärit sekä suurena apuna toimineet opiskelijat. Tilaisuuden jälkeen siirryimme syömään ravintolaan, johon meidät vietiin myös päivänä jona saavuimme Vinhiin. Oli hienoa huomata, kuinka ruoka maistui niin hyvälle, samoin kuin ruokajuomana toimiva kalja jäillä. Ensimmäisen päivän ruokashokki oli poissa ja tuntui normaalilta syödä syömäpuikoilla mustekalaa ja vasikkaa raa'an kalan paistuessa pannulla keskellä pöytää. Oli mukava jutella menneistä kuukausista, jakaa muistoja ja nauraa niille. Ruokailun jälkeen pyysimme meille läheisimmäksi tulleen ystävän jatkamaan iltaa kanssamme hotelille. Halusimme kiittää häntä kaikesta mitä hän on tehnyt eteemme täällä ollessamme ja annoimme hänelle pienen joululahjan. Hän liikuttui niin paljon ja sanoi, että se oli hänen ensimmäinen joululahjansa ikinä. Oli hienoa myös huomata, kuinka olemme saaneet vaikutettua hänen kauneusihanteisiinsa. Hän ei enää niin välitä, jos saa vähän väriä iholle, niin että ei näytä ihan harmaalta. Hän innostui treenaamisesta ja lupasimmekin antaa meidän kovasti kuluttaman käsipuntin hänelle, että saa aloittaa kunnolla terveellisen elämän. Myös ruokavaliosta hieman valistimme häntä, kun hän kertoi, että hänen ystävänsä syö päivässä yhden lusikallisen riisiä. Aivan hullua.
Kävimme vielä illalla hyvästelemässä Avatar -klubin ja kärsimässä huutavasta musiikista sekä ylenpalttisesta huomiosta.

Kaksi kokonaista päivää jäljellä Vinhissä ja sitten koittaa kotimatka ihanaan ja niin kylmään Suomeen. Tätä on odotettu jo pari viikkoa, alkaa olla hieman jo liian ikävä kaikkia rakkaita. <3

Pian nähdään!
Pirita, Minna ja Elina

HCMC kuvia

Notre-Dame Cathedral

Sotamuseolta

Suomalainenkin propagandajuliste sotamuseolla

Bitexco Financial Tower

Heikki ja City Hall

Maisemat BFT:n 49. kerroksesta, valomeri kantoi silmän kantamattomiin!

Hard Rock Cafe

Oranki otti rennosti ja veti kössiä :D

HCMC

Ho Chi Minh city on nyt meidän osalta nähty. Kaupunki oli kaikenkaikkiaan mahtava paikka! :) Matkustaminen oli mukavaa, kun saatiin lentokoneella lentää kohteeseen, matkahan kesti sen 1.5 tuntia. Ollaan kuitenkin totuttu matkustamaan Hanoihin yli kahdeksan tuntia..Paikalliset ihmiset eivät oikein osaa käyttäytyä lentokoneessa; turvavyövalon palaessa ihmiset seisoskelivat koneessa ja roskia heitellään sinne sun tänne. Kaiken huippu oli kun eräs vanhempi rouva tulomatkalla sylkäisi purkan lentokoneen lattialle..Missä käytöstavat?

Saigon zoo oli todella hieno paikka! Keskellä kaupunkia sijaitseva eläintarha yllätti meidät kaikki positiivisesti. Sisäänpääsymaksu oli hurjat 30 senttiä :D Maksu oli mielestämme ihan olematon, koska eläintarha ensinnäkin sijaitsi ihan keskustassa ja sieltä löytyi eläimiä laidasta laitaan. Norsut, virtahevot ja kirahvit kuuluivat meidän suosikkeihin. Löytyihän sieltä myös mm. karhuja, tiikereitä, leijonia, sarvikuonoja, apinoita, krokotiileja, erilaisia matelijoita sekä erilaisia lintuja. Tupakkia polttava oranki sai meidät kaikki hämmennyksiin :D

Kiertelimme paljon kaupungilla. Reunification palatsilla riitti kierrettävää ja The Bitexco Financial towerista näki koko kaupungin valomeren 49 kerroksesta! Nähtävyyksillä meistä otettiin kuvia.. Laittoi kyllä miettimään, että ollaanko me niitä nähtyyksiä kun meitä vaan halutaan kuvata? :D Kävimme myös sotamuseossa. Se, jos jokin paikka sai meidät kolme hiljaiseksi. Seinillä oli paljon kuvia Vietnamin sodasta sekä kirjoituksia mm. erilaisista kidustustavoista..Kuvat epämuodostuneista ihmisistä olivat uskomattomia ja epätodellisen tuntuisia. Todellisuus kuitenkin iski vasten kasvoja kun museolla oli paikalla näitä kehitysvammaisia ihmisiä. Muutamalla henkilöllä ei ollut ollenkaan jalkoja ja pianonsoittajalla ei ollut ollenkaan silmiä.

Saimme onneksi nauttia myös hotellimme palveluksista lomamme aikana. Aamupalalla nautimme pekonista, kananmunista ja tuoreista kasviksista! Tarjolla oli tietenkin paikalliseen tapaan erilaisia keittoja, riisiä nuudeleita ym. Niihin emme tutustuneet sen tarkemmin. Uima-allas oli paikka, jossa vietimme aamupäivät ja nautimme auringon lämmöstä (yli +30). Siellä oli uimakoulua paikallisille aamuisin. Paikalla oli pääsääntöisesti lapsia, mutta kyllä sieltä muutama aikuinen löytyi opettelemassa uimisen jaloa taitoa..

Lomamme aikana emme ajatelleetkaan nuudeleita vaan nautimme Pizza Hut:n, Subwayn ja Burger Kingin ruuista. Ja kyllähän ne maistui hyvältä! Lauantaina tutustuimme tietenkin Saigonin yöelämä tarjontaan. Seuraksemme bongasimme erään suomalaisen miehen. Hän saikin nauttia meidän seurasta koko illan ja vielä seuraavinakin päivinä, koska asuimme yllättäen samassa hotellissa! :)

Tämän loman ansioista jaksamme varmasti viettää nämä viimeiset viikot täällä Vinhissä. :)

-Minna, Elina ja Pirita

Kuvia

Pakkohan oli meidän vakkari ravintolasta lisätä kuva remontin jälkeen! Kyllä nyt kelpaa käydä Miaowsissa syömässä!

Karaoke kisailijoita

Lounaspartyt Saigon Kimlienissä

Töitä, juhlia, juhlia..

Niin vain on vierähtänyt jälleen pari viikkoa Vietnamin lämmössä.
Aika tuntuu menevän vain nopeampaa ja nopeampaa mitä lähemmäs kotiinpaluu tulee. Toisaalta taas voimme kaikki myöntää, että koti-ikävä alkaa jo hiipiä ja innolla odotamme lähtöpäivää.

Viime viikko vierähti vielä aikuisten kirurgisella osastolla sekä kaikenlaisissa juhlissa. Keskiviikkona oli vietnamilaisten opettajien päivä, jota aloitettiin juhlia jo tiistaina. Silloin starttasi opettajien karaoke-kisat koululla. Menimme auditorioon jälleen suomalaiseen tapaan ajoissa ja odottelimme melkein tunnin bileiden alkamista. Lopulta kuitenkin astui ensimmäinen kisailija lavalle ja huvittavaahan se oli. Kaikella kunnioituksella laulajia kohtaan tietenkin. Vietnamilainen karaoke nyt vain kuulostaa jo terminäkin hauskalta, vai mitä? :D Tuskallista vain oli, kun musiikki oli niin kovalla, että meinasi tärykalvot haljeta. Vielä kun musiikin päälle lisää todella korkean vietnamilaisen hoilotuksen, niin sai tosissaan pitää käsiä korvilla, jos toivoi kuulevansa vielä seuraavana päivänä jotain.

Keskiviikkona sitten oli oikea juhlaseremonia. Nyt oikein yritimme paikallisten tapaan mennä paikan päälle myöhässä, mutta eihän se onnistunut. Olimme puoli tuntia myöhässä ja silti oikeastaan ensimmäiset ihmiset paikalla. Seremonia koostui oppilaiden esityksistä ja puheista, joita kukaan ei kuitenkaan seurannut. Olemme huomanneet muissakin juhlissa, että juhlan aikana täällä kaikki vain räpläävät puhelinta, kuljeksivat ympäriinsä ja höpöttävät vieruskavereilleen. Todella epäkunnioittavaa, mutta maassa maan tavalla. Opettajamme vielä naureskellen sanoivat meille, että ainut ihminen, joka kuuntelee puheita, on puheenpitäjä itse. Hieman jo nauratti siinä vaiheessa, että miten aikuiset voivat käyttäytyä kuten pahimmat yläasteikäiset nuoret tylsillä oppitunneilla. Pihalla oli lopuksi flash mob –esitys, johon osallistui monet koulun oppilaat. Hienoa nähdä, että täällä oppilaat puhaltavat yhteen hiileen järjestäessään juhlia. Oppilaat toivat opettajilleen myös mitä hienoimpia kukka-asetelmia, kyseessä oli kisa; kuka tuo hienoimman kukka-asetelman opettajalleen. Mietimme siinä hieman, että ehkä parempi lahja paikalliselle opettajalle voisi olla lupaus oppilaalta, että hän ei metelöisi ja häiriköisi oppitunnilla, sillä se on todella yleistä täällä. 

Torstaina jatkui pippalot sitten lounasjuhlilla Saigon Kimlien -hotellin neljän tähden ravintolassa, jossa pöydät notkuivat ruokaa ja juomaa. Todella nopea sai olla, jos meinasi saada syödäkseen. Pienestä koostaan huolimatta paikalliset syövät todella paljon ja nopeasti. Huomasin ainakin itse, kun oli saanut ensimmäisen kevätrullan vasta syötyä ja oli ottamassa toista ruokalajia, niin saattoi se jo olla loppu, kun nosti katseensa. :D Oli myös ihana nähdä hotellin aulassa joulupukki rekineen ja paketteineen! Nosti todella joulua rakastavan ihmisen onnellisuus tason suorastaan pilviin.

Tämän viikon maanantaina aloitimme harjoittelun lasten kirurgisella osastolla. Osasto on pieni, mutta silti viihtyisin kaikista harjoittelupaikoista tähän asti. Siellä vallitsee jonkin asteinen rauha, josta muilla osastoilla ei ole ollut tietoakaan. Osastolla työskentelee neljä lääkäriä ja yksitoista hoitajaa, petipaikkoja on n. 30. Meitä on ohjannut ihana hoitajatar, jonka kanssa olemme käyneet appendisiitista kärsivän potilaan hoitoa läpi.
Osastolla toimitaan jopa aseptisesti ja meillekin opetettiin käsien pesusta lähtien kaikki. 

Disneyn leffoja olemme katsoneet oikein maratonina ja alkaa välillä tuntua, että elää itsekin satumaailmassa. On hyvä palata aina kuitenkin näiden tunteiden jälkeen maan pinnalle tekemällä koulutehtäviä Suomeen. Nyt alkaa nekin tehtävät olla kaikki tehtynä ja voimme suunnata hyvin mielin pienelle lomalle Ho Chi Minhiin.

Tambiet, katsellaan jälleen Ho Chi Minh –reissun jälkeen!

Pirita, Minna ja Elina

Kuvia, kuvia!

Huvipuistossa

Vinh City korkeuksista!

Minnan värinen rafla ;D

Paikallinen Zetor

Synttäribileiden tarjontaa

Yhdeksän viikkoa takana!

Yhdeksän viikkoa olisi nyt takana päin ja edessä enää kokonaiset neljä!
Viikko sitten saimme suomi vahvistusta Vietnamin maaperälle, kun Elinan kihlattu saapui paikalle. Ollaankin sitten edellis viikolla toimittu oppaina ja esitelty Vinh Cityä. Koko kaupungin komeutta pääsimme ihailemaan viiden tähden hotellin 33. kerroksesta! Johan oli hulppeat maisemat. Hinnoissa näkyi myös viiden tähden arvo, kun smoothiestakin sai veloittaa yhden ruoan verran.
Maanantaina vierailtiin paikallisessa huvipuistossa. Siellä oli hienoja suihkulähteitä, huvipuistolaitteita sekä lapsille pomppulinna ym. Ihmisiä siellä oli meidän neljän lisäksi vain ihan muutama. Niin hieno puisto on ihan tyhjillään, laitteet siellä vain ruostuvat kun kukaan ei niitä ole käyttämässä.

Meidän huoneistoon on tullut myös muutamia vierailijoita kuluneen viikon aikana! Koppakuoriainen oli vieras, joka saatiin tapettua heittämällä siihen paperirulla sekä nuijittua se lopulta kuoliaaksi kengällä. :D Myöhemmin viikolla meidän huoneeseen lensikin isompi vierailija. Lähes viiden senttimetrin pituinen ampiainen pörräsi avoimesta ikkunasta sisälle. Oltiin sitäkin murhaamassa kengän avulla, kunnes Piritan kanssa todettiin, että siitä on liikaa meille vastusta! Ei auttanut kuin hakea lisävoimia ja vartin häätämisen jälkeen saatiin se ulos. Onneksi se ei pistänyt ketään. Verkkovierailun jälkeen nimittäin tajusimme, että se ampiainen oli luultavastikin Aasian jättiherhiläinen. Pistäessään se levittää lamaannuttavaa hermomyrkkyä, joka lopulta tappaa ihmisen. Tämän jälkeen päätimme, että emme enää ikinä pidä ikkunoita auki täällä! Omituiset ötökät vainoavat meitä, joten päätimme maistaa yhtä eksoottista ruokaa, nimittäin sammakkoa. No, kyllähän se syötävää oli mutta liha oli kyllä aika jänteikästä.

Koululla olemme viime viikolla esitelleet hoitosuunnitelmia ym. Paikallisten käsitys koulunkäynnistä on hieman erilainen kun meillä, mm. määrätyt tehtävät eivät ole valmiita kun niiden esittelyaika on. Meidän oli tarkoitus vierailla edellisellä viikolla vanhainkodilla, mutta meidän harmiksemme se oli remontissa. Perjantai-iltana pääsimme viettämään synttäreitä paikalliseen tapaan. Kaikki istuivat lattialla ohuen bambumaton päällä, koska päivälliskattaus oli tehty lattialle. Siellä oli kolme eri ”pöytää”, joissa oli keskellä kattila ja sen ympärillä erilaisia ruokia. Tarjolla oli mm. possua, kalaa, possun munuaista, kanaa, bambua ja erilaisia kasviksia. Siitä sitten ruokia laitettiin kattilaan vuoron perään ja hetken keittymisen jälkeen niitä annosteltiin lautasille. Ruoka oli kyllä maittavaa ja sillä saikin kyllä mahansa täyteen. Ruokajuomana oli tietenkin kaljaa jäillä.
Tuttuun tapaan lauloimme vähän väliä juomalaulua, joten nesteytyksestä pidettiin kyllä huolta! Meillä kolmella tytöllä oli luultavastikin liian lyhyet mekot päällä, sillä ensimmäisenä meidän jalkojemme suojaksi tuotiin pyyhkeet. Oli ihan hyvä käytäntö; sai huoletta istua lattialla ja ei haitannut, vaikka ruokaa tipahti välillä syliin.

Viikonlopun aikana kävimme myös kahdessa eri karaokebaarissa sekä Avatar-klubilla. Karaokea sai kyllä laulaa huolella, koska vietnamilaiseen tapaan karaokea laulettiin huoneessa, joka oli varattu pelkästään meidän käyttöön.

Meidän harmiksemme lempi ravintolamme meni remonttiin viime viikolla, joten olemme käyneet ahkerasti syömässä Food Courtilla. Kävimme syömässä uudessa ravintolassakin, joka ainakin sisustukseltaan ja väritykseltään miellytti allekirjoittaneen eli Minnan silmää. ;D Olihan siellä ruokakin hyvää ja ennen kaikkea halpaa!

Pirita sai suoritettua tänään lähes mahdottoman tehtävän; sai nimittäin otettua vihdoin ja viimein traktorista kuvan! (Hän on kuitenkin yrittänyt ottaa niistä kuvaa jo ensimmäisestä viikosta lähtien!) Kuvasta näette, että ne ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Ei oo mitään ylimääräistä renkaiden päällä!

Minna, Pirita ja Elina