Noniin, nyt on päästy jo aikalailla käsiksi vietnamilaiseen ruokakulttuurin. Olimme neljän tähden ravintolassa syömässä buffet illallisen ja tarjolla oli kyllä kaikenlaista. Hyvin mielin menimme sinne nälkäisinä, ajatellen että nyt saa suomalaisetkin kunnolla ruokaa! Toisin kävi.
Alkuruokapöytä oli todella hyvännäköinen ja maistelimme erilaisia salaatteja, sushia ja kevätrullia, jotka maistuivat oikein hyvin. Pääruokapöydässä kaikki ruoat olivat kupujen alla, ja emme malttaneet odottaa mitä kaikkia herkkuja sieltä paljastuisi. Saatuamme lautaset tyhjiksi suuntasimme mystisten kupujen luo ja aloimme nostella niitä vuorotellen. Harmiksemme jokaisen kuvun alta paljastui mitä erikoisimman näköisiä ruokia, mm. härän kiveksiä, kalan päitä, lampaan nahkaa ja sian jalkoja. Kummasti lautasemme täyttyivät riisistä ja nuudelista. Tietenkin kokemuksenhaluisimmat olisivat maistaneet näitä kaikkia, mutta tällä kertaa emme halunneet leikkiä Madventuresia! Jälkiruokapöydässä oli hyytelöä ja sokerikakkuja. Melko tyhjää suomalaisen buffetin jälkiruokapöytään tottuneille herkuttelijoille. Juomaksi oli tarjolla mm. vesimelonimehua ja teetä, vettä piti pyytää erikseen tiskin takaa, ja kukaan muu ei näyttänyt vettä nauttivan ravintolassa.
Paikallinen aamupala koostuu ankeriaskeitosta ja sämpylästä. Tänään (sunnuntaina) heräsimme 6.30 valmiina lähtemään ankeriaskeitolle hotellin omistajan ja yhteyshenkilömme kanssa. Suuntasimme auton nokan kohti ruuhkaisia katuja ja päädyimme pieneen katukuppilaan, jossa pöydät ja tuolit olivat lasten muovikalusteet. Oikein ei meinannut pitkät jalat mahtua pöydän alle! Ankeriaskeitto oli jopa hyvää, todella tulista vain. Juomaksi oli jälleen vain tarjolla teetä, ja meille piti hakea viereisestä kioskista erilliset vesipullot.
Oli kyllä hieman hämmentävää olla sunnuntai aamuna liikkellä seitsemän aikaan, kun kadut vilisivät ihmisiä. Suomessa ei yleensä sunnuntai aamuisin tarvitse katsella tien yli kun ylittää katua, kun ihmiset eivät liiku tuohon aikaan vielä mihinkään.
Perjantaina näytimme paikallisille ystävillemme hieman suomalaista juhlakulttuuria kutsumalla heidät parille oluelle. Jatkoimme iltaa yökerhoon nimeltä Heaven Club, joka on todella hieno yökerho täällä. Hieman he olivat hämmentyneitä, kun eivät ennen olleet käyneet baarissa. He kertoivat kuitenkin viihtyneensä hyvin ja pitäneen oikein hauskaa. On mukava tuoda hieman meidänkin kulttuuria tänne opittavaksi, kun hekin opettavat niin paljo meille! Oli vain outoa mennä baariin yhdeksän aikaan illalla, kun ne sulkeutuvat jo keskiyöllä. Kaverit olivat melko järkyttyneitä kun kerroimme, että Suomessa baarit ovat auki neljään asti yöllä.
Olemme ehtineet käydä tutustumassa Quyet vuorella, josta oli hienot näkymät Vinh cityyn. Siellä oli myös monta sataa vuotta vanha kuninkaan temppeli, ja näimmekin ihmisiä rukoilemassa siellä kuninkaalta neuvoja. Me emme saaneet astua itse temppeliin, sillä meillä ei ollut pitkiä housuja ja paitoja päällä.
Bai Lu resortilla kävimme taas tänään ottamassa aurinkoa ja kierrellessämme rantaa huomasimme siellä valaiden muistomerkin. Sille paikalle oli haudattu valas, joka oli ajautunut vuonna 2001 Bai Lu:n rannalle menehtyneenä. Valas oli 24 metriä pitkä ja 2 metriä leveä! Kaunista, kun lajia kunnioitetaan täällä noin paljon, että tehdään omat muistomerkitkin.
Paljon olemme siis jälleen nähneet ja maistaneet!
Auf Wiedersehen,
Pirita, Minna ja Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti