Sairaalalla olemme nyt viettäneet enemmän aikaa ja nähneet kaikenlaisia pikku potilaita. Olemme siis työskennelleet lasten sairaalalla infektio- ja teho-osastolla.
Infektio-osasto oli todella pieni, tunkkainen ja ahdas. Siellä tutustuimme trooppisiin tartuntatauteihin, kuten rickettsiaan, josta olemme tehneet suomalaisen hoitosuunnitelmakin. Hoito ja tutkimukset ovat tulleet tutuiksi moniin uusiin sairauksiin, ja niiden diagnosointiakin olemme saaneet jo kokeilla. Aseptiikasta ei paikalliset hoitajat ja lääkärit infektio-osastolla pitäneet niin tarkkaan huolta, vaikka siellä se juuri olisi ollut elintärkeää. Onneksi meillä on Suomesta mukana omat isot desinfektio pumppupullot, isot kasat hanskoja ja suumaskeja. Itse on saanut olla hieman tarkkana ketä lääkäreitäkin kättelee, jos he ovat tutkineet juuri esim. sikotauti-potilasta ilman käsidesiä ja hanskoja.
Lasten teho-osasto oli paljon puhtaampi ja isompi paikka. Siellä uskalsi olla ja tutkia potilaita ilman suumaskejakin! Siellä myös aseptiikasta huolehdittiin todella hyvin.
Osastolla oli niin pieniä potilaita hengityskoneissa ja monien letkujen ympäröimänä. Yhden keskosenkin näimme. Häneltä otettiin juuri verikokeita ja täytyy antaa täydet pisteet paikalliselle hoitajalle, kun hän sai verinäytteen niin pienestä käsivarresta heti ensimmäisellä kerralla, suonia kun ei pikkuisella näkynyt vielä lainkaan. Teho-osastolla olisimme myös saaneet laittaa kanyylin ja antaa lääkkeitä, mutta sitä emme tehneet, sillä meitä ohjaava opettaja ei ollut paikalla. Teho-osastolla olemme nähneet ja oppineet todella paljon, sillä emme ole Suomessa vielä sisätautien tai kirurgian harjoittelua tehneet.
Ensi viikolla jatkamme vielä lasten teho-osastolla, ja se tuntuukin enemmän omalta paikalta kuin infektio-osasto.
Pirita, Minna ja Elina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti